Kolmas harjoitteluviikko alkaa olla takanapäin. Mietimme juuri, että mihin nämä päivät hurahtavat. Taas on yksi viikko melkein pulkassa, ja enää kaksi jäljellä! Huh, että aika säntäilee. Koulun systeemit ja käytänteet ovat meille jo täysin tuttuja, minkä vuoksi olemme kokeneet arkielämisen täällä yhä mukavammaksi ja mukavammaksi.
Se, sisäistämmekö todella kokonaan tätä Bangkokin uniikkia kontrastia, jäänee arvoitukseksi. Olemme jutelleet paljon siitä, miten sosiaalisten luokkien huimat erot korostuvat tässä kaupungissa. Vierekkäin on peltikattoisia hökkelimajoja ja lasiseinäisiä pilvenpiirtäjiä. Eilisen shoppailureissun paluumatkalla tuijottelimme kivettynein kasvoin törkyisen veden päälle rakennettuja talokyhäelmiä, jotka olivat selvästi asutettuja roikkuvista pyykeistä ym. päätellen. Tuntuu jollain tavalla sairaalloisen ironiselta istua taksissa kauppakassit täynnä tavaraa, kun ikkunan toisella puolella kököttää hädin tuskin pystyssä pysyviä taloja.
No, sitten iloisempiin aiheisiin! Käväisimme viime viikonloppuna Ko Sametilla, Siaminlahden pohjoisosassa sijaitsevalla pienellä saarella. Varmuuden vuoksi päätimme lähteä satamakaupunkiin taksilla (bussi ei olisi ehtinyt sinne ajoissa, sillä viimeiset veneet lähtivät klo 17). Epämiellyttäväksi yllätykseksemme huomasimme ottaneemme todella vähän rahaa mukaan, siis TODELLA vähän. Fiksuina tyttöinä olimme tietenkin jättäneet pankkikorttimme Bangkokin hotelliin, etteivät vaan häviä... No, pääsimme kuitenkin saarelle asti ja sitten alkoi pennosten pyörittäminen. Otimme halvimman mahdollisen bungalow-majoituksen keskeltä viidakkoa, minkä johdosta kaupanpäällisinä majoitukseemme tulivat sammakot, hyttyset, koppakuoriaiset, torakat ja liskot. Tietysti extreme-henkeen kuului, että bungalowimme seinät olivat täynnä reikiä, eli kaikilla em. öttiäisillä oli mökkiimme vapaa pääsy. Kahta koppakuoriaisepisodia ja yhtä kamikaze-sudenkorentoa lukuunottamatta selvisimme saariretkestä ongelmitta, ja nautimme täysin palkein valkoisesta hiekasta ja kirkkaasta merivedestä. Retken vaikutus oli kuitenkin täysin päinvastainen mitä odotimme, sillä olimme haltioissamme tullessamme Bangkokiin, tuttuun, turvalliseen kotiin.
Tässäpä torstai-illan kuulumisia. Viikonloppu on omistettu auringonpalvonnalle tai huonon sään sattuessa paikalliselle markkinaelämälle. 6000 pikkukojua odottaa ostajiaan Chatuchakin markkinoilla...
Love,
M
ps. Kolmen paikallisen ukkosmyrskyn jälkeen sanoisin, että en enää pelkää Suomen ukkosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti