Hyvää yötä, Bangkok

Viimeinen yhteinen viikonloppu Bangkokissa, check.

Mitähän mielessämme liikkuu? Tietysti ensi viikon "kaukaisuudessa" kiiluu jo Suomen kevät aurinkoineen, lumen alta paljastuvine yllätyksineen, puhtaine ilmoineen, kesäksi palaavine muuttolintuineen. Samalla jo painaa päälle haikeus Thaimaan jättämisestä nykyisyydestä menneisyyteen. Oppimistamme asioista aikaan ja ajankäyttöön liittyvät asiat taitavat olla ne tärkeimmät. Nauti, kun voit. Tee asioita, älä vain mieti tekeväsi. Elä hetkessä, tässä ja nyt. Siksi yritämmekin liikaa olla miettimättä ensi viikon perjantaita, kun loistavaa lomailuaikaa on jäljellä vielä melkein kaksi viikkoa!

Jätimme St. Mark'sin ihastuttavine ihmisineen perjantaina, ja - myönnetään! - kyllä kyynel kävi silmäkulmassa kummallakin. Herkkyys ja ammatillisuus joutuivat koetukselle heti aamusta, kun opettajat ja lasten vanhemmat tunkivat hankkimiaan läksiäislahjoja syliimme. Änkytimme kiitoksiamme pitkin päivää, osaamatta päättää pitäisikö itkeä vai nauraa. Tapa, jolla ihmiset hyvästelivät meidät, oli täynnä optimismia ja aitoa lämpöä; "Come and visit us anytime!"", "You'll come back after you gtaduate, right? So only six months and you'll be back with us", "You shouldn't be going back to Finland, just stay and work here", "We will miss you so much. Come back, okay?"

Omien luokkiemme lapset (Monan pre-prep 4-5v ja Annikan prep 5-6v) eivät tietenkään nuoresta iästään johtuen ymmärtäneet, ettemme palaakaan kouluun enää loman jälkeisenä maanantaina (tämä viikko on Songkranin takia lomaviikko St. Mark'silaisillakin), joten iloisesti naureskellen he huutelivat metalliporttien rakosista lähdön hetkenämme: "See you on Monday after the holiday!" Tuntui turhalta alkaa lähtövaiheessa huudella, että asia ei nyt lapsikullat ole ihan näin... Vilkutimme hyvästiksi, sanoen todenmukaisesti: "See you sometime." Sometime voi tässä tapauksessa olla joko totta tai synonyymi sanalle never. On mahdollista, että palaamme St. Mark'siin tervehtimään ihania oppilaita, vanhempia ja opettajia, tai sitten ei. Tulevaisuus tulee, kun tulee, kuten olemme oppineet...

Niin kliseiseltä kun se saattaakin kuulostaa, katselimme eilen parvekkeeltamme tismalleen samaa maisemaa, jota ihastelimme jo ensimmäisenä iltanamme, keskiviikkona 2.3. Vaikka talot, kujat ja hedelmäpuut olivat samat, jokin oli muuttunut. Alue, jota tullessamme nimitimme slummiksi, oli kaunistunut silmissämme ennennäkemättömällä tavalla - osaamme katsoa ohi lian, epämääräisten sähköjohtoviritelmien, saasteen ja kurjuuden. Sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiomme puun kammottavaan kasvualustaan, näemme sen sijaan pienenpienet puussa kukkivat puut. Kun ennen kauhistelimme kaduilla jolkottelevien koirien likaista turkkia, näemme nyt, että ne ovat hyvinsyöneitä ja onnellisen rennon oloisia. Olemme oppineet huomaamaan hyvin pieniä, onnelliseksi tekeviä asioita, joita tässä maassa ei tarvitse etsimällä etsiä - niitä on täällä miljoonittain. Se jo itsessään on jo hyvä syy palata takaisin, tulla toteamaan, että ei tarvitse omistaa ja ostaa ollakseen onnellinen; Maailma on täynnä pieniä, kauniita asioita, jotka saavat hymyn puhkeamaan kasvoille. Ainoa, joka voi estää huomaamasta näitä asioita, on ihminen itse. Ja voi, kuinka paljon ihanuutta ohitamme vain katsomalla putkimaisen jäykästi eteenpäin! Opettelimme katsomaan ylös, alas, viistoon, oikealle vasemmalle, ympäri yhä uudelleen ja uudelleen, ottamaan rohkeasti uusia perspektiivejä ja tutkimaan elämän kauneutta, viisautta ja opettavaisuutta. Se, miten paljon tai vähän uskallamme ja haluamme irrottautua periaatteistamme sekä tottumuksistamme, kertoo valmiudestamme ottaa vastaan haasteita, joita elämä meille tarjoaa.

Sanoin on vaikeaa kuvata, kuinka kokemusrikas ja uskomaton matkamme on tähän asti ollut. Olemme saaneet osamme niin ötökkähyökkäyksistä, tilapäisestä rahojen loppumisesta, kielimuurista, voimakkaista ilon ja surun hetkistä, kivipatjalla nukkumisesta, hengenvaarallisista liikennöinneistä, armottomasta shoppailusta kuin vesitonkkajumppailustakin - näin tuhannesosan mainitakseni. Vain me voimme tietää, millainen matkamme on ollut, ja vaikka voimme (ja mielellämme sen teemmekin!) jakaa kokemuksiamme kanssanne, on tunne kaiken tämän jälkeen sanoinkuvaamaton. Emme vain pysty verbalisoimaan tai nimeämään tätä tunnetta, joka samalla on niin järjettömän onnellinen mutta kuitenkin haikea ja kaipuuntäytteinen.

Niinpä toteamme: Kiitos ja hyvää yötä Bangkok.
xoxo,
A & M

Viimeisiä viedään..

Viimeistä viikkoa siis työn merkeissä viedään ja tarkemmin sanottuna meillä on enää kaksi työpäivää jäljellä. Huomenna on Chakri day ( kansallinen pyhäpäivä), joten meillä ei ole koulua. Ajateltiin ottaa vapaa päivästä kaikki irti, joka meidän osaltamme tarkoittaa sitä, että aiomme nukkua niin pitkään kuin vain pystymme ( ehkä jopa kahdeksaan asti aamulla), jonka jälkeen luovutammekin tämän meidän viisi viikkoa palvelleen kotimme ja vaihdamme jälleen hotellin puolelle loppu ajaksi asustelemaan. Luvassa on myös auringon ottoa ja mahdollisesti illalla shoppailua lähellä sijaitsevilla markkinoilla.

Tuntuu ihan hullulta, että aika on mennyt näin hurjaa vauhtia. Aluksi sitä ajattelikin ettei viidessä viikossa vielä välttämättä ehtisi niin syvästi kiintymään lapsiin koulussa, mutta luulenpa silti, että melko haikeissa merkeissä perjantaina sieltä kuitenkin lähdemme ja saattaapa kyynelkin silmään vierähtää. Toisaalta viikonloppuna on odotettavissa niin paljon hyvääkin. Saamme nimittäin toiset puoliskomme tänne ja voi kyllä, sitä molemmat on jo kovasti odottanutkin.Kaikkea kivaa on tässä jo vähän suuniteltukin yhteisten tulevien päivien varalle..

Tutustuimme tällä viikolla myös kahteen suomalaiseen tyttöön ja heidän kanssaan on nyt vietetty aikaa, käyden kukkamarkkinoilla, syömässä sekä tietenkin tutustumassa myös hieman lisää paikalliseen yöelämään. Tänään ajateltiin tosiaan ottaa ihan iisisti ja pakkailla tavaroita kasaan. Ollaan melko väsyneitä ja koti-ilta tekee tässä vaiheessa hyvää. Ehkä aiomme myös katsoa jonkun Disney leffan (tästä on siis tullut meille jokapäiväinen tapa).

Tässä kai ne tärkeimmät, kuullaan vielä lisää tän viikon aikana.. :)

<3: Annika